Hermanni

GIC FI*Moosegrove Onyx de Obidos, JW (OCI n 24) Kuva: Ulla Korjala

GIC FI*Moosegrove Onyx de Obidos, JW (OCI n 24) Kuva: Ulla Korjala

GIC FI*Moosegrove Onyx de Obidos, JW (OCI n 24) Kuva: Ulla Korjala

Kutsumanimi: Hermanni

Isä: EC Moosegrove Geraldo Gentil (OCI b 24)

Emo: GIC FI*Moosegrove Ilusão Inédita (OCI n 24)

Syntymäaika: 10.4.2009

Hermannin äidin Iivin kotisivut

Hermannin näyttelyuran kohokohtia:

Tämä herrasmies hurmasi meidät kaikki jo heti synnyttyään. Hermanni on ollut pienestä pitäen todella ihmisrakas: heti kuin kynnelle vain suinkin kykeni ja jalat pysyivät edes jotenkin alla, oli kiire pentukopasta jonkun syliin istumaan. Hermanni oli aina ovella vastassa häntä pystyssä vienosti maukuen sillmiin samalla tapittaen kun pentuhuoneeseen oli jollakulla jotain asiaa.

Vartuttuaan sama meno jatkui, mutta ympäristö muuttui hieman: Hermannista tuli stadilainen. Elämä Helsingin keskustassa oli aluksi aika jännää, sillä muutos maanseudun rauhasta oli valtava. Muutama viikko kuljettiin Hermannin kanssa julkisissa kulkuneuvoissa sturdin (kantokopan) suojissa, mutta ei aikaakaan kun herra halusi päästä syliin ja lopulta astelemaan katuja kuin ihmiset ikään. Hermanni meni valjaissa edeltä, emäntä perässä. Kaupungin vilinä ei uteliasta herrasmiestä vaivannut ja koiristakaan ei kummemmin välitetty. Joskus vastaan tuli Hermannista kovastikin innostuneita nelijalkaisia, mutta sellaisissa tilanteissa Hermanni tiesi aina pompata sturdin suojiin. Matkat lentokoneissa, junassa ja autossakin ovat Hermannille tuttua ja matkat taittuvat parhaiten sylissä pitkin pituuttaan maaten. Hermanni ei turhista stressaa ja uusia ystäviä on aina mukava tehdä.

Kissat ovat tunnetusti älykkäitä, mutta Hermanni on osoittautunut erikoisen älykkääksi kissaksi. Opittujen temppujen (mm. antaa tassua, istuu, menee maate käskystä, noutaa, avaa ovet) lisäksi omia bravuureita löytyy iso liuta. Kotiin saavuttaessa Hermanni esimerkiksi hyppää itse aina ensimmäiseksi syliin, kynsiä tietenkin käyttämättä. Varoituksena syliin tulevasta kissasta on maukaus jalan vieressä; se on samalla käsky taittaa polvea sopivaksi hyppy alustaksi. Siitä pääseekin sitten mukavasti pomppaamaan ylös asti ja halaamaan emäntää tassut kaulan ympäri kiedottuna: siinä Hermanni voikin sitten viihtyä useita minuutteja. Jos ikävä on yltynyt hyvin suureksi Hermanni antaa yleensä vielä pusun poskelle.

Tietokonetta ei Hermannin mielestä saa käyttää liikaa: noin tunti on ok, mutta jos aika siitä paljon pitenee herra tulee vaatimaan huomiota itselleen. Aluksi kiivetään olkapäälle ja istuskellaan siinä tovi jutustellen rauhassa. Jos emäntä ei tajua lopettaa tietokoneella hääräilyä, seuraavaksi nostetaan tassut pään päälle ja lopuksi tassujen annetaan valua silmien eteen: siinä vaiheessa pitäisi viestin viimeistään ollut mennyt jo perille: nyt on Hermannin vuoro saada huomiota - tai ruokaa!