Sinihopeatäplikäs Namu on joukon rauhallisin. Tutkimusmatkojen ja hurjien leikkien sijaan hän usein tyytyy seuraamaan sisarustensa touhuja sivusta samalla kovaa kehräten. Namu on oikea seurakissa ja hakeutuu lähimmän ihmisen syliin ensitilassa. Siinä se sitten istuu sylissä ja napittaa silmiin, kehräten tottakai. Mutta pitäähän sitä toki välillä repäistäkin ja kirmata pitkin poikin lattiaa, telmiä sisarusten kanssa ja rauhoittua sitten taas...

Metku on aina ensimmäisenä paikalla mitä ikinä tapahtuukin. Tämä suklaatäplikäs hurmuri oli se, joka ensimmäisenä pyrki pentulaatikosta ulos, joka seinää piti koitella ja peiton allekin piti pariin otteeseen kaivautua, ihan vain varmuuden vuoksi. Ja jo kahden viikon ikäisenä Metku tuli kutsuttaessa pienin, haparoivin askelin äänen suuntaan hennolla äänellä samalla jutellen; se jos mikä oli hellyttävää. Tahti ei ole tippaakaan hidastunut ensimmäisistä juoksuaskeleista vaan edelleen harva se päivä juoksentelee pitkin poikin asuntoa onnessaan kuin mikäkin tuulispää. :) Kaiken kaikkiaan luonne on tällä pikku herralla osunut nappiin.