|
Yllä:
Pwani, upea
Afrikan tuonti Sokoke - ensimmäisen sokokemme, Sungura Sanan,
isä.
Alla: Heikki
Siltalan ottamia kuvia erivärisistä ocicateista, kasvateistamme,
näyttely-ympäristössä. |
OCICAT
- vahingossa syntynyt hurmaaja-
Ensimmäinen ocicat syntyi
”vahingossa” vuonna 1964 amerikkalaisen kasvattajan Virginia Dalyn
risteyttäessä siamilaista ja abessinialaista abynaamioinen siamilainen
silmämääränään.
Erästä pentuetta siunattiin ennennäkemättömän
kauniilla, oselottia muistuttavalla, goldentäplikkäällä pennulla, joka
sai nimekseen Tonga. Niin kuin arvata saattaa, näin kaunis pentu herätti
hyvin paljon positiivista huomiota kotimaassaan, ja niin erinäisten
tapahtumien kautta
Virginia Dalyn silmiin osui artikkeli sukupuuttoon kuolleesta egyptiläisestä
täplikkäästä kalastajakissasta. Kirjoituksen innoittamana Virginia
Daly otti yhteyttä artikkelin kirjoittajaan Dr. Clyde Keeler’iin, joka
oli toivonut tämän kissarodun henkiin herättämistä.
Keelerin kehotuksesta Virginia Daly uusi astutuksen,
josta tämä kaunis Tonga-poika oli syntynyt, ja ryhtyi tosissaan kehittämään
ja jalostamaan uutta, lupaavaa ocicat-nimen saanutta, rotua.
Rotuun sekoitettiin myöhemmin amerikkalaista
lyhytkarvakissaa, jonka ansiota ovat ihanat
hopeanväriset ocicatit sekä alkuperäisrotujaan vankempi,
lihaksekkaampi ruumiinrakenne. CFA rekisteröi rodun Yhdysvalloissa vuonna
1966 ja sertioikeudet rotu sain 20 vuota myöhemmin. Suomeen ensimmäiset
ocicatit rantautuivat 1993, Galax-kissalaan, vuosi sen jälkeen kun rotu
hyväksyttiin Fifessä.
|
|
Sokokesta
Sokoke on
erittäin älykäs ja aktiivinen kissa. Jotkut yksilöt ovat myös melko
puheliaita - tätä ei voi olla mainitsematta sillä sokoken ääni on
varsin voimakas. Sokoke nauttii ihmisten sekä muiden eläinten seurasta,
kiintyy omistajaansa hyvin voimakkaasti ja seuraa tätä kaikkialle, mutta
ei yleensä viihdy sylissä kovinkaan pitkiä aikoja. Sokoke myös aistii
omistajansa mielentilat hyvin herkästi ja käyttäytyy niiden mukaisesti.
Villeistä sukujuuristaan huolimatta sokoke ei ole millään lailla
agressiivinen kissa, vaan vaaran uhatessa jäykistää lihaksensa ja
koittaa paeta paikalta mahdollisimman nopeasti.
Sokoke nauttii
hiekkakylvyistä - ja kaipaa yleensä vierelleen lajitoverin ;) Yksi
sokokeiden huomattavista piirteistä onkin niiden kiintyminen toisiinsa.
Ne voivat olla hyvinkin mustasukkaisia puolisoistaan ja stressaantuvat
erossa ollessaan. Isä ja äiti pitävät pennuistaan yhteisesti huolta:
emon tavoin isä huolehtii siitä, että pennuilla on lämmin, pitää ne
puhtaina ja vartioi pesää vaaroilta. Usein myös vanhemmat sisarukset
osallistuvat pentujen hoitoon.
Sokoket, alunperin
sademetsän asukit, asuivat puissa ja se selittää niiden hyvin
lihaksikkaan ja jäntevän vartalon sekä sen, että miksi ne rakastavat
kiipeillä. Sokoken alkuperäiseen ruokavalioon kuuluvat perhoset,
hyönteiset ja ruohot - ne syövät myös vihanneksia ja hedelmiä,
erityisiä suosikkeja ovat tomaatit, banaanit ja melonit.
Luonnon muovaamana
rotuna sokoket ovat hyvin terveitä ja elinvoimaisia kissoja, niillä ei
esimerkiksi ole sellaisia geneettisiä sairauksia, joita löytyy muilta
kissaroduilta.
Sokokeihin
liittyviin lisäkysymyksiin vastaa Ida mielellään (moosegrove @
ocicat.fi )!
www.kimburu.net
www.fanciers.com/breed-faqs/sokoke-faq.html |
       
|
Ocicatin
luonne
Ocicat hurmaa, yhden jos toisenkin, jo pelkällä
upealla villikissamaisella ulkonäöllään ja upealla täplikkäällä, oselotin
turkkia muistuttavalla, turkillaan. Lähempi tutustuminen rodun edustajaan
ei tuota pettymystä sekään.
Eloisuus ja älykkyys ovat tyypillisen ocicatin ehdottomia valttikortteja.
Ocicat on hyvin aktiivinen kissa, kaipaa paljon virikkeitä ja tekemistä,
on siis aina mukana touhuamassa, halusitpa sitä tai et. :) Aina on yksi
valloittava apulainen pyykinpesu- tai tiskikaveriksi, avustamaan
ruoanlaitossa tai aamulehden lukemisessa.
Ocicat on
melko koiramainen
kissa, oppii noutamaan leluja, istumaan sekä seuraa mielellään omistajaansa minne tämä sitten
meneekin. Myöskään Ocicatin uteliaisuudelle ei
löydy vertaa. Television
jalkapallopelit ovat erityisen mieluisia, niihin kun voi osallistua
itsekin… Ja turha luulla, että ocicattia ovet pidättelisivät! Ocicat
tuo hymyn huulillesi kerta toisen jälkeen, on oikea hyvän tuulen tuoja.
Ocicat
on mitä vilpittömin kissa, kiintyy omistajaansa ja myös näyttää
sen. Ocicat sopeutuu uusiin olosuhteisiin ja muihin eläimiin yleensä
varsin nopeasti. Uusia koteja etsiessämme tälläiset asiat otetaan
luonnollisesti huomioon ja kukin kissayksilö myydään hänelle parhaiten
sopivaan kotiin. Osa kissoista viihtyy parhaiten yksin, mutta toiset taas
kaipaavat vierelleen lajitoverin.
|
|
SOKOKE
-
kaunis harvinaisuus
Afrikan sydämestä-
Yksi Afrikan viimeisistä sademetsistä, upea Arabuko-Sokoke-sademetsä, sijaitsee Kenian rannikolla Itä-Afrikassa. Tuo pitkään muista Afrikan sademetsistä eristyksissä ollut 400 kilometrin kokoinen sademetsä-alue on hyvin ainutlaatuinen, sillä siellä asustaa monia sellaisia kasvi- ja eläinlajeja, joita ei löydy mistään muualta.
Yksi näistä lajeista on hyvin kaunis ja ainutlaatuinen, myöhemmin sokokeksi nimetty kissarotu. Sokoken matka Afrikan sademetsän villikissasta rotukissaksi on varsin mielenkiintoinen.
Kaikki alkoi vuonna 1978, Jeni Slater löysi kookospalmuplantaasiltaan varsin
harvinaislaatuisen näköisiä tabbykuvioisia kissanpentuja, jollaisia ei Itä-Afrikassa normaalisti tavata. Tyypillinen kenialainen maatiaiskissahan on rakenteeltaan hyvin raskastekoinen ja paksuturkkinen, joten nämä elegantit, korkeajalkaiset kissat upeine turkkeineen olivat ihmeellinen näky. Jeni
tiesi heti, että näissä kissoissa on jotakin varsin ainutlaatuista ja vei saman tien kaksi upeaa kissanpentua kotiinsa.
Matkallaan Keniaan Gloria Moelderup, Jenin tanskalainen ystävätär ja
liiketoveri, haltioitui Jenin kissojen ainutlaatuisuudesta ja vei hänkin
paluumatkallaan mukanaan Tanskaan ensimmäiset kaksi sokokea, Mzurin ja Jenin, vuonna 1984. Tuona samana vuonna ne olivat ensi kertaa esillä kissanäyttelyssä Kööpenhaminassa ja heti seuraavana vuonna ensimmäinen Euroopassa syntynyt sokoke-pentue näki päivänvalon. Vuonna 1991 Gloria toi kolme uutta sokokea Tanskaan: Kalin, Kazin ja
Kara-Karan. Vuosi myöhemmin 6.syyskuuta Vissenbergin kissanäyttelyssä Tanskassa
rotu esiteltiin yhdeksäntoista sokoken voimin FIFélle ja sen seurauksena rotu hyväksyttiin vuonna 1993.
Sokoke on edelleen hyvin harvinainen kissarotu; rekisteröityjä sokokeja on tällä hetkellä
ympäri maailman yhteensä noin sadan yksilön verran. Tämän
lisäksi tosin myös uusia sokokeja on viime vuosina löydetty Keniasta ja niitä on tuotu sieltä sekä Eurooppaan että Amerikkaan. Sokokeja rekisteröidään meidän leveyspiireillä noviisina, mikäli niillä on todistus siitä, että ne ovat syntyneet Arabuko-Sokoke -sademetsän alueella.
(Jatkuu
täällä.) |
|