Moosegrove Ocicats & Sokoke

Koti Standardit

Yllä: Pwani, upea Afrikan tuonti Sokoke  -  ensimmäisen sokokemme, Sungura Sanan, isä.

Alla: Heikki Siltalan ottamia kuvia erivärisistä ocicateista, kasvateistamme, näyttely-ympäristössä.

OCICAT 

- vahingossa syntynyt hurmaaja-

Ensimmäinen ocicat syntyi ”vahingossa” vuonna 1964 amerikkalaisen kasvattajan Virginia Dalyn risteyttäessä siamilaista ja abessinialaista abynaamioinen siamilainen silmämääränään.

Erästä pentuetta siunattiin ennennäkemättömän kauniilla, oselottia muistuttavalla, goldentäplikkäällä pennulla, joka sai nimekseen Tonga. Niin kuin arvata saattaa, näin kaunis pentu herätti hyvin paljon positiivista huomiota kotimaassaan, ja niin erinäisten tapahtumien  kautta Virginia Dalyn silmiin osui artikkeli sukupuuttoon kuolleesta egyptiläisestä täplikkäästä kalastajakissasta. Kirjoituksen innoittamana Virginia Daly otti yhteyttä artikkelin kirjoittajaan Dr. Clyde Keeler’iin, joka oli toivonut tämän kissarodun henkiin herättämistä.

Keelerin kehotuksesta Virginia Daly uusi astutuksen, josta tämä kaunis Tonga-poika oli syntynyt, ja ryhtyi tosissaan kehittämään ja jalostamaan uutta, lupaavaa ocicat-nimen saanutta, rotua. 

Rotuun sekoitettiin myöhemmin amerikkalaista lyhytkarvakissaa, jonka ansiota ovat ihanat  hopeanväriset ocicatit sekä alkuperäisrotujaan vankempi, lihaksekkaampi ruumiinrakenne. CFA rekisteröi rodun Yhdysvalloissa vuonna 1966 ja sertioikeudet rotu sain 20 vuota myöhemmin. Suomeen ensimmäiset ocicatit rantautuivat 1993, Galax-kissalaan, vuosi sen jälkeen kun rotu hyväksyttiin Fifessä.

 

Sokokesta

Sokoke on erittäin älykäs ja aktiivinen kissa. Jotkut yksilöt ovat myös melko puheliaita - tätä ei voi olla mainitsematta sillä sokoken ääni on varsin voimakas. Sokoke nauttii ihmisten sekä muiden eläinten seurasta, kiintyy omistajaansa hyvin voimakkaasti ja seuraa tätä kaikkialle, mutta ei yleensä viihdy sylissä kovinkaan pitkiä aikoja. Sokoke myös aistii omistajansa mielentilat hyvin herkästi ja käyttäytyy niiden mukaisesti. Villeistä sukujuuristaan huolimatta sokoke ei ole millään lailla agressiivinen kissa, vaan vaaran uhatessa jäykistää lihaksensa ja koittaa paeta paikalta mahdollisimman nopeasti.

Sokoke nauttii hiekkakylvyistä - ja kaipaa yleensä vierelleen lajitoverin ;) Yksi sokokeiden huomattavista piirteistä onkin niiden kiintyminen toisiinsa. Ne voivat olla hyvinkin mustasukkaisia puolisoistaan ja stressaantuvat erossa ollessaan. Isä ja äiti pitävät pennuistaan yhteisesti huolta: emon tavoin isä huolehtii siitä, että pennuilla on lämmin, pitää ne puhtaina ja vartioi pesää vaaroilta. Usein myös vanhemmat sisarukset osallistuvat pentujen hoitoon.

Sokoket, alunperin sademetsän asukit, asuivat puissa ja se selittää niiden hyvin lihaksikkaan ja jäntevän vartalon sekä sen, että miksi ne rakastavat kiipeillä. Sokoken alkuperäiseen ruokavalioon kuuluvat perhoset, hyönteiset ja ruohot - ne syövät myös vihanneksia ja hedelmiä, erityisiä suosikkeja ovat tomaatit, banaanit ja melonit.

Luonnon muovaamana rotuna sokoket ovat hyvin terveitä ja elinvoimaisia kissoja, niillä ei esimerkiksi ole sellaisia geneettisiä sairauksia, joita löytyy muilta kissaroduilta.

Sokokeihin liittyviin lisäkysymyksiin vastaa Ida mielellään (moosegrove @ ocicat.fi )!

www.kimburu.net

www.fanciers.com/breed-faqs/sokoke-faq.html

Escuro Elegante eli Tiuhti tykkää assistentin rapsutuksestaMoosegrove Hortensía eli Siiri tuomarin pöydälläIlusao Inedita näyttelyssä - taustahäly ja vieraat hajut eivät Iiviä haittaaMoosegrove Imperador Ímpar eli Lassi ottaa näyttelyt rennostiDom Quixote eli Tomppa leikkii tuomarin huiskalla arvostelun aikanaHerói Honrado eli Hero tietää kuinka poseerata kameralleSOKOKE - African import Pwani

Ocicatin luonne

Ocicat hurmaa, yhden jos toisenkin, jo pelkällä upealla villikissamaisella ulkonäöllään ja upealla täplikkäällä, oselotin turkkia muistuttavalla, turkillaan. Lähempi tutustuminen rodun edustajaan ei tuota pettymystä sekään.

    Eloisuus ja älykkyys ovat tyypillisen ocicatin ehdottomia valttikortteja. Ocicat on hyvin aktiivinen kissa, kaipaa paljon virikkeitä ja tekemistä, on siis aina mukana touhuamassa, halusitpa sitä tai et. :) Aina on yksi valloittava apulainen pyykinpesu- tai tiskikaveriksi, avustamaan ruoanlaitossa tai aamulehden lukemisessa. 

Ocicat on melko koiramainen kissa, oppii noutamaan leluja, istumaan sekä  seuraa mielellään omistajaansa minne tämä sitten meneekin. Myöskään Ocicatin uteliaisuudelle ei löydy vertaa. Television jalkapallopelit ovat erityisen mieluisia, niihin kun voi osallistua itsekin… Ja turha luulla, että ocicattia ovet pidättelisivät! Ocicat tuo hymyn huulillesi kerta toisen jälkeen, on oikea hyvän tuulen tuoja.

Ocicat on mitä vilpittömin kissa, kiintyy omistajaansa ja myös näyttää sen. Ocicat sopeutuu uusiin olosuhteisiin ja muihin eläimiin yleensä varsin nopeasti. Uusia koteja etsiessämme tälläiset asiat otetaan luonnollisesti huomioon ja kukin kissayksilö myydään hänelle parhaiten sopivaan kotiin. Osa kissoista viihtyy parhaiten yksin, mutta toiset taas kaipaavat vierelleen lajitoverin.

 

SOKOKE 

- kaunis harvinaisuus Afrikan sydämestä-

Yksi Afrikan viimeisistä sademetsistä, upea Arabuko-Sokoke-sademetsä, sijaitsee Kenian rannikolla Itä-Afrikassa. Tuo pitkään muista Afrikan sademetsistä eristyksissä ollut 400 kilometrin kokoinen sademetsä-alue on hyvin ainutlaatuinen, sillä siellä asustaa monia sellaisia kasvi- ja eläinlajeja, joita ei löydy mistään muualta. 

Yksi näistä lajeista on hyvin kaunis ja ainutlaatuinen, myöhemmin sokokeksi nimetty kissarotu. Sokoken matka Afrikan sademetsän villikissasta rotukissaksi on varsin mielenkiintoinen. Kaikki alkoi vuonna 1978, Jeni Slater löysi kookospalmuplantaasiltaan varsin harvinaislaatuisen näköisiä tabbykuvioisia kissanpentuja, jollaisia ei Itä-Afrikassa normaalisti tavata. Tyypillinen kenialainen maatiaiskissahan on rakenteeltaan hyvin raskastekoinen ja paksuturkkinen, joten nämä elegantit, korkeajalkaiset kissat upeine turkkeineen olivat ihmeellinen näky. Jeni tiesi heti, että näissä kissoissa on jotakin varsin ainutlaatuista ja vei saman tien kaksi upeaa kissanpentua kotiinsa.

Matkallaan Keniaan Gloria Moelderup, Jenin tanskalainen ystävätär ja liiketoveri, haltioitui Jenin kissojen ainutlaatuisuudesta ja vei hänkin paluumatkallaan mukanaan Tanskaan ensimmäiset kaksi sokokea, Mzurin ja Jenin, vuonna 1984. Tuona samana vuonna ne olivat ensi kertaa esillä kissanäyttelyssä Kööpenhaminassa ja heti seuraavana vuonna ensimmäinen Euroopassa syntynyt sokoke-pentue näki päivänvalon. Vuonna 1991 Gloria toi kolme uutta sokokea Tanskaan: Kalin, Kazin ja Kara-Karan. Vuosi myöhemmin 6.syyskuuta Vissenbergin kissanäyttelyssä Tanskassa rotu esiteltiin yhdeksäntoista sokoken voimin FIFélle ja sen seurauksena rotu hyväksyttiin vuonna 1993. 

Sokoke on edelleen hyvin harvinainen kissarotu; rekisteröityjä sokokeja on tällä hetkellä ympäri maailman  yhteensä  noin sadan yksilön verran. Tämän lisäksi tosin myös uusia sokokeja on viime vuosina löydetty Keniasta ja niitä on tuotu sieltä sekä Eurooppaan että Amerikkaan. Sokokeja rekisteröidään meidän leveyspiireillä noviisina, mikäli niillä on todistus siitä, että ne ovat syntyneet Arabuko-Sokoke -sademetsän alueella.
(Jatkuu täällä.)

Geronimo Grande eli Enska näyttelyhäkissä